Mikä on FIFO? Varastonarvostenn menetelmät vertailussa

FIFO eli ensin sisään, ensin ulos (first in, first out) on kustannusvirtaoletus: kun myyt yksikön, kirjaat kuluksi varastossasi vielä olevan vanhimman yksikön hinnan. Se vastaa kysymykseen, johon ei ole fyysistä vastausta. Jos ostit identtisiä tuotteita hintaan 10 €, sitten 12 € ja sitten 11 € ja myyt yhden, mikä hinta poistui varastosta?

Yksiköt ovat toisistaan erottamattomia, joten kirjanpito käyttää sääntöä. Valitsemasi sääntö vaikuttaa sekä ilmoitettuun tulokseesi että taseeseesi, minkä vuoksi kyseessä on laskentaperiaate eikä mikään yksityiskohta.

Miten kerrokset toimivat

FIFO käsittelee jokaista ostoa kerroksena (layer), jolla on oma määränsä ja yksikköhintansa, ja kuluttaa niitä saapumisjärjestyksessä.

Lähtötilanne:

Kerros	Vastaanotettu	Määrä	Yksikköhinta	Arvo
1	3. tammi	100	10,00	1 000
2	14. helmi	100	12,00	1 200
3	2. maalis	100	11,00	1 100
		300		3 300

Myydään 150 yksikköä. FIFO ottaa kaikki 100 kerroksesta 1 ja 50 kerroksesta 2:

Myytyjen suoritteiden hankintameno (COGS) = (100 × 10,00) + (50 × 12,00) = 1 600
Loppuvarasto = (50 × 12,00) + (100 × 11,00) = 1 700

Kerros 1 on nyt tyhjä, kerroksessa 2 on jäljellä 50 yksikköä ja kerros 3 on koskematon. Seuraava myynti alkaa kerroksesta 2.

Menetelmien vertailu

Samat kolme ostoa, samat 150 myytyä yksikköä, myyntihinta 3 000 €:

Menetelmä	COGS	Loppuvarasto	Myyntikate
FIFO	1 600	1 700	1 400
Painotettu keskiarvo	1 650	1 650	1 350
LIFO (ei sallittu EU:ssa)	1 700	1 600	1 300

Painotettu keskiarvo käyttää yhtä sekoitettua hintaa eli 3 300 ÷ 300 = 11,00 € per yksikkö, joka lasketaan uudelleen jokaisen oston jälkeen jatkuvan kirjanpidon järjestelmässä. Se tasoittaa hintojen vaihtelua ja on helpompi selittää, mutta sen haittapuolena on se, että se ei vastaa mitään todellista tapahtumaa.

LIFO kirjaa uusimman hinnan ensin kuluksi. Hintojen noustessa se näyttää pienimmän voodon ja siten pienimmän veron, minkä vuoksi se on suosittu Yhdysvalloissa ja kielletty IFRS-standardien (IAS 2) alaisuudessa. Se jättää taseessa olevan varaston arvostetuksi muinaisilla hinnoilla, joilla ei ole mitään yhteyttä nykyiseen hintatasoon. IFRS-standardien tai niiden mukaisten kansallisten kirjanpitolakien mukaan raportoivat EU-yritykset eivät voi käyttää sitä, ja Liettuan liike-elämän kirjanpito-ohjeistot sallivat FIFOn ja painotetun keskiarvon.

Huomaa kaava: kun hinnat nousevat, FIFO ilmoittaa suuremman voiton ja ajankohtaisemman varaston arvon. Vanhmat, halvemmat kustannukset menevät tuloslaskelmaan, kun taas uudemmat, kalliimmat kustannukset pysyvät taseessa. Hintojen laskiessa tilanne on päinvastainen. Kumpikaan menetelmä ei ole "konservatiivinen" kaikissa olosuhteissa.

FIFOn ja painotetun keskiarvon valinta

• FIFO vastaa fyysistä virtaa kaikelle pilaantuvalle tai varastointiaikaiselle, pitää taseen varaston lähellä nykyistä hintaa ja tuottaa tarkastusjäljen, jossa jokaisen myynnin hinta jäljitetään tiettyyn saapumiserään.
• Painotettu keskiarvo sopii hyödykkeille ja korvattaville irtotavaroille, vaimentaa epävakaiden hankintahintojen tulosvaikutusta ja vaatii vähemmän kirjanpitotyötä.

Kummassakin menetelmässä on kaksi rajoitusta. Johdonmukaisuus: et voi vaihtaa menetelmää sen mukaan, kumpi antaa tänä vuonna paremman luvun. Varaston arvostaminen alempaan toteutuneeseen hankintamenoon tai nettototeuttaja-arvoon: jos varasto on arvoltaan hankintamenoaan halvempi, se alaskirjataan. Kustannusvirtaoletukset määrittävät hankintamenon, eivät arvoa.

Jatkuva (perpetual) vs. jaksotettu (periodic) varastonkirjanpito

Jatkuva järjestelmä päivittää varaston ja myytyjen suoritteiden hankintamenon (COGS) jokaisessa tapahtumassa, joten molemmat ovat oikein millä hetkellä tahansa. Jaksotettu järjestelmä laskee varaston kauden lopussa ja johtaa COGS-arvon erotuksena:

COGS = Alkuvarasto + Ostot − Loppuvarasto

Jaksotettu on halvempi ja sokea - et tiedä myyntikatettasi ennen kuin teet inventaarion, ja varastohävikki on näkymätön, koska se sulautuu hiljaisesti osaksi COGSia. Jatkuva varastokirjanpito on sitä, mitä mikä tahansa reaaliaikainen järjestelmä tekee, ja se tekee varastoerosta ylipäätään havaittavan: kirjanpitosi mukaan saldo on 300 yksikköä, laskenta antaa 297, ja ero on todellinen tapahtuma, joka vaatii selityksen.

Miten Nordletin FIFO-moottori toimii

Varasto on jatkuva ja FIFO-pohjainen, ja se on toteutettu todellisina hankintakerroksina liukuvan keskiarvon sijaan.

Jokainen saapuva liike - ostovastaanotto, tuotannon valmistuslaite tai varaston ylijäämä - luo liikerivin, joka sisältää määrän, yksikköhinnan ja jäljellä olevan määrän (remaining quantity). Kun varastoa kulutetaan, moottori valitsee kerrokset, joiden jäljellä oleva määrä on suurempi kuin nolla, järjestyksessä päivämäärän ja luontijärjestyksen mukaan, ja kuluttaa kunkin kerroksen jäljellä olevaa määrää, kunnes vaadittu määrä on täynnä. Kolmeen kerrokseen ulottuva kulutus tuottaa kustannuksen, joka on koottu kolmesta eri yksikköhinnasta, aivan kuten yllä olevassa esimerkissä.

Tällä suunnittelulla on seurauksia, jotka on hyvä tietää:

• Varaston arvo on aina johdettavissa avoimien kerroksien jäljellä olevan määrän ja yksikköhinnan tulojen summana, minkä POST /v1/reports/stock-balance raportoi - ja se täsmäytetään pääkirjanpidon varastotilille, koska COGS kirjaataan kulutushetkellä.
• Varaston ikääntyminen on todellista, ei arvioitua: /v1/reports/stock-aging ryhmittelee jäljellä olevat kerrokset niiden vastaanottopäivän mukaan, joten näet esimerkiksi, että 12 500 € varastosta sisältää 3 000 €, jotka on vastaanotettu yli 90 päivää sitten.
• Hankintakulut vaikuttavat suoraan itse kerroksiin. Vastaanoton jälkeen kohdistetut rahtikulut nostavat varastossa vielä olevien kerroksien yksikköhintaa. Jo myytyjä yksiköitä ei oikaista takautuvasti, mikä pitää suljetut kaudet suljettuina.
• Riittämätön varasto hylätään sen sijaan, että se kirjattaisiin miinussaldolle, joten kirjanpito ei voi koskaan kantaa olemassa olevaa varastoa.

Rehellinen rajaus: FIFO on ainoa toteutettu kustannusvirtaoletus. Painotetun keskiarvon vaihtoehtoa tai sarjanumerokohtaista yksilöllistä seurantaa ei ole, ja varasto arvostetaan hankintamenoon. Automaattiset nettototeuttaja-arvon alaskirjaukset ovat manuaalisia muistiotositteita, joita ikääntymisraportti tukee.

FAQ

Mitä FIFO tarkoittaa kirjanpidossa?

Ensin sisään, ensin ulos: varaston vanhimpien yksiköiden hankintameno kirjataan myytyjen suoritteiden hankintamenoksi (COGS) ensin, jättäen tuoreimmin ostetut kustannukset loppuvarastoon. Kyseessä on kustannusvirtaoletus, eikä se vaadi tavaroiden fyysistä liikkumista kyseisessä järjestyksessä.

Onko FIFO sama asia kuin vanhimman varaston myyminen fyysisesti ensin?

Ei, vaikka ne usein kohtaavatkin. FIFOsse on kyse siitä, mikä kustannus kirjataan kuluksi; fyysinen kierto on varastokäytäntö. Voit käyttää FIFO-laskentaa samalla kun lähetät sen laatikon, joka on lähimpänä ovea.

Miksi LIFO ei ole sallittu EU:ssa?

IAS 2 kieltää sen, koska se jättää taseen varaston mitattuna vanhentuneilla hinnoilla, mikä vääristää todellisuudessa hallussa pidettävän varaston arvoa. IFRS-standardien mukaiset EU-kehykset noudattavat samaa kieltoa; FIFO ja painotettu keskiarvo ovat hyväksytyt menetelmät.

Antaako FIFO suuremman voiton kuin painotettu keskiarvo?

Kun ostohinnat nousevat, kyllä - FIFO veloittaa vanhemmat ja halvemmat kustannukset COGS-erään ja jättää uudemmat ja kalliimmat kustannukset varastoon. Hintojen laskiessa suhde kääntyy toisin päin. Kumpikaan ei ole yleisesti ottaen konservatiivisempi.

Voinko vaihtaa varaston arvostusmenetelmää?

Vain pätevästä syystä ja asianmukaisesti ilmoitettuna. Johdonmukaisuus on keskeinen kirjanpitoperiaate juuri siksi, että menetelmän vaihtaminen muuttaa ilmoitettua tulosta, ja opportunistinen vaihtaminen on se asia, jonka estämiseksi periaate on olemassa.