Mikä on lähdevero? Soveltaminen EU-alueella

Lähdevero on vero, jonka maksaja vähentää suoraan maksusta ja tilittää suoraan veroviranomaiselle sen sijaan, että saaja maksaisi sen myöhemmin itse. Saaja saa nettosumman sekä todistuksen siitä, että loppuosa on tilitetty valtiolle.

Tällä on käytännön syy: valtio haluaa verottaa sen alueella syntynyttä tuloa, mutta saaja on ulkomailla ja sen ulottumattomissa. Kun paikallinen maksaja velvoitetaan pidättämään vero, perintäongelma ratkeaa, sillä raha ei poistu lainkäyttöalueelta verottamattomana.

Missä sitä sovelletaan

Lähdeveroa sovelletaan yleensä rajat ylittäviin passiivisiin tuloihin eikä varsinaiseen liiketoimintatuloon:

• Ulkomaisille osakkaille maksettavat osingot
• Ulkomaisille lainanantajille maksettavat korot
• Roaltit (royalty) eli lisenssi-, patentti-, tavaramerkki- ja joskus myös ohjelmistomaksut
• Tietyt palvelumaksut, kuten hallinto-, tekniset ja konsultointimaksut tietyissä maissa
• Maksut veroparatiisi- tai mustalla listalla olevien maiden yhteisöille, usein korotetuilla verokannoilla

Tavallinen kaupankäynti laukaisee lähdeveron harvoin: tavaroiden ostaminen ulkomaiselta toimittajalta ei aiheuta sitä, mutta ohjelmistolisenssien myynti joihinkin maihin saattaa aiheuttaa. Raja palvelun ja roaltin välillä on suurin kiistojen aihe, ja se on aidosti vaikea – SaaS-tilaus voi olla toisen maan silmissä palvelu ja toisen silmissä roaltti.

Myös kotimaista lähdeveroa on olemassa, ja se unohdetaan usein siksi, että sitä ei kutsuta tällä nimellä: työnantajan palkanmaksun yhteydessä tekemä ennakonpidätys on täysin sama mekanismi, samoin kuin kotimaisille luonnollisille henkilöille maksettavien osinkojen lähdevero.

Kolme sääntötasoa

Todella sovellettava verokanta on useamman säännön yhteisvaikutuksen tulos:

1. Kansallinen lainsäädäntö. Kukin valtio määrittelee oman sisäisen verokantansa – yleisesti 10–20 % osingoista, koroista ja roalteista sekä korkeammat kannot mustalla listalla oleville maille.

2. Verosopimukset. Kahdenväliset verosopimukset alentavat sisäistä verokantaa, usein merkittävästi ja joskus jopa nollaan. Sopimusetuudet eivät ole automaattisia: ne edellyttävät yleensä saajan verotodistusta (certificate of tax residence) asianmukaisella päiväyksellä varustettuna sekä usein myös virallista hakemusta. Ilman todistusta sovelletaan kotimaista verokantaa, minkä vuoksi todistus on tämän alueen tärkein yksittäinen asiakirja.

3. EU-direktiivit. EU-alueella kaksi direktiiviä voi poistaa lähdeveron kokonaan etuyhteydessä olevien yritysten välillä:

• Emoyhtiö-tytäryhtiödirektiivi poistaa lähdeverot tytäryhtiön toisessa jäsenvaltiossa olevalle hyväksyttävälle emoyhtiölle maksamista osingoista, edellyttäen omistusosuuden alarajojen ja vähimmäisaikojen täyttymistä.
• Korko- ja roaltidirektiivi poistaa lähdeverot korko- ja roaltimaksuista eri jäsenvaltioissa toimivien etuyhteydessä olevien yritysten välillä.

Molempiin liittyy väärinkäytösten ehkäisemiseen liittyviä ehtoja, ja saajan on oltava tosiasiallinen edunsaaja (beneficial owner). Maksun kierrättäminen välikäden kautta paremman verokannan saavuttamiseksi on juuri se toiminta, jonka torjumiseen yleinen veron kiertämisen vastainen sääntö on luotu.

Liettuan oma tilanne on mainitsemisen arvoinen: se ei peri lähdeveroa ETA-alueen valtioissa tai verosopimusmaissa sijaitseville yrityksille maksettavista osingoista, koroista tai roalteista useimmissa perustapauksissa. Tämä tekee maasta maksajan näkökulmasta suhteellisen yksinkertaisen toimintaympäristön, mutta ulkomaista tuloa vastaanottava liettualainen yritys kohtaa silti lähdevaltion soveltamat verot.

Kirjanpitoikirjaukset

Liettualainen yritys maksaa 10 000 euron roaltin lisenssinantajalle maassa, jonka kanssa solmitun verosopimuksen mukainen lähdevero on 5 %:

Tili	Debet	Kredit
6209 Roaltikulut	10 000
4430 Ostovelat (netto toimittajalle)		9 500
4499 Maksettava lähdevero		500

Koko 10 000 euroa on kulusi, sillä lähdevero ei pienennä palvelun hintaa. Maksat toimittajalle 9 500 euroa ja veroviranomaiselle 500 euroa sekä toimitat toimittajalle lähdeverotodistuksen.

Saajapuolella arvo palautuu tai menetetään kirjauksen kautta:

Tili	Debet	Kredit
2710 Pankkitili	9 500
2435 Siirtosaamiset / lähdeverosaaminen	500
5001 Myyntituotot		10 000

Tuotto on bruttomääräinen 10 000 euroa. Se, hyvitetäänkö 500 euroa yhteisöverossasi vai jääkö se palauttamattomaksi kuluksi, riippuu maasi säännöistä ja verosopimuksesta. Verosopimuksen mukaista määrää ylittävää lähdeveroa ei yleensä voi hyvittää, vaan se on perittävä takaisin lähdevaltiolta palautusmenettelyn kautta. Tämä menettely on usein niin hidas, että yritykset kirjaavat sen hiljaisesti luottotappioksi. Tämä on todellinen hinta siitä, että verotodistus jää hankkimatta.

Bruttoutuslausekkeet (gross-up) kääntävät vastuun: sopimus, jonka mukaan saajan on saatava 10 000 euroa nettona, tarkoittaa, että maksat veron itse, jolloin kustannukseksesi tulee 5% verokannalla 10 526 euroa. Lue sopimus ennen laskemista.

Käytännön tarkistuslista

1. Määritä maksutyyppi. Palvelu, roaltti, korko tai osinko – luokitus ratkaisee kaiken.
2. Tarkista lähdevaltion sisäinen verokanta.
3. Tarkista mahdollinen verosopimus ja se, poistaako EU-direktiivi veron.
4. Hanki verotodistus ennen maksamista. Jälkikäteen tehdyt vaatimukset ovat palautuksia, ja palautuksissa kestää vuosia.
5. Pidätä, t HDI (tilitä) ja raportoi lähdevaltion aikataulun mukaisesti.
6. Toimita todistus saajalle – ilman sitä hän ei voi vaatia verohyvitystä.

Tilanne Nordletissa

Lähdeveroa ei ole toteutettu ohjelmistossa. Järjestelmässä ei ole lähdeverolaskentaa, verokantataulukkoa, verotodistusten seurantaa eikä lähdeveroraportointia. Ainoa tähän liittyvä olemassa oleva toiminto on Liettuan palkkojen ennakonpidätys – palkoista pidätettävät tuloverot ja sosiaaliturvamaksut GPM313- ja SAM-ilmoituksineen – joka toimii samalla mekanismilla kotimaisessa työsuhteessa, mutta se ei ulotu rajat ylittäviin maksuihin toimittajille.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähdeverollinen maksu kirjataan manuaalisesti: kirjaa bruttokulu, jaa velka toimittajan netto-osuuteen ja veroviranomaisen osuuteen kahdenkertaisen kirjanpidon tositteilla ja seuraa todistuksia järjestelmän ulkopuolella. Toimittajan lasku kirjanpidetään bruttomääräisenä, ja maksu suorittaa vain osan saldosta, joten erotus edellyttää harkittua kirjausta sen sijaan, että se jätettäisiin selittämättömäksi osasuoritukseksi.

FAQ

Mikä on lähdevero?

Veroviranomaiselle suoraan tilitettävä vero, jonka maksaja vähentää maksusta, minkä ansiosta saaja saa nettosumman sekä todistuksen. Se on verotusmekanismi tulojen verottamiseen silloin, kun saaja on verottajasta katsoen ulkomailla.

Koskeeko lähdevero tavallisia toimittajalaskuja?

Ei yleensä. Se kohdistuu passiivisiin tuloihin – osinkoihin, korkoihin, roalteihin – ja tietyissä maissa tiettyihin palvelumaksuihin. Tavaroiden ostaminen ulkomaiselta toimittajalta ei yleensä laukaise sitä, mutta ohjelmistojen lisensointi saattaa sen tehdä.

Miten verosopimukset alentavat lähdeveroa?

Kahdenväliset sopimukset asettavat kansallista lakia alemmat enimmäisverokannat, joskus jopa nollan. Alennus ei ole automaattinen: saajan on yleensä toimitettava verotodistus, ja ilman sitä maksajan on sovellettava täyttä kansallista verokantaa.

Onko lähdevero sama asia kuin arvonlisävero (ALV)?

Ei. ALV on kulutusvero, joka lisätään hinnan päälle ja jonka yritykset voivat yleensä vähentää. Lähdevero on maksusta vähennettävä tulovero, joka pienentää saajan saamaa summaa ja joka hyvitetään hänen tuloveroistaan sen sijaan, että se palautettaisiin.

Voiko lähdeveron periä takaisin?

Verosopimuksen mukainen osuus hyvitetään yleensä saajan yhteisöverosta kotimaassa. Verosopimuksen enimmäismäärän ylittävää osuutta ei yleensä voi hyvittää, vaan se on perittävä takaisin lähdevaltiolta palautusmenettelyn kautta. Tästä syystä verokannan saaminen oikein ennen maksamista on paljon tärkeämpää kuin sen korjaaminen jälkikäteen.